Usein toivon, että mieheni löytäisi uuden naisen. Hän tekisi päätöksen kaikelle tälle. Se olisi niin paljon helpompaa.

Joskus olen jopa punonut juonia kuinka "palkkaisin" jonkun naisen pokailemaan miestäni baarissa. Ja kun jotain tapahtuisi, niin järjestäisin ison kohtauksen. Suunnitelma saattaisi olla toimiva, sillä miehelleni on aina ollut vaikeaa sanoa "ei". Tulin kuitenkin siihen päätökseen, että ei 14 vuoden suhde voi päättyä niin rumalla tavalla. Paljon hyvää on mahtunut vuosiin näihin, niinpä suhteen lopun tulisi olla suhteen arvoinen. Toivoisin, että voisimme erota hyvissä väleissä. Todeta yhteisesti ettemme olleetkaan toisillemme tarkoitetut. Tällä hetkellä se ajatus vain tuntuu aivan mahdottomalta.

Kun näen hyvännäköisiä naisia ajattelen aina, että tuollaisen naisen kanssa mieheni tulisi olla. Olenhan puolet elämästäni kuunnellut kuinka hän on kehunut niitä tai kuolannut perään. Toivon, että mieheni löytäisi unelmiensa vaimon, eikä yrittäisi muokata minusta sellaista. Se kun on aika mahdotonta. Minusta ei voi tehdä kunnianhimoista, urheilullista ulkoilmaihmistä. Viime aikoina olen tajunnut lopettaa yrittämisen. Minä saan olla millainen haluan. Minulla saa olla niitä unelmia mitä haluan, tai olla olematta.

Viisi vuotta sitten elämässäni tapahtui isoja asioita, voisinko sanoa käännekohta elämässäni. Tajusin, että minä kelpaisin muillekin. Mieheni on aina ennen saanut minut uskomaan, etten kelpaa kenellekään ja hän tekee minulle palveluksen ollessani kanssani. Minulla ei kuitenkaan ollut rohkeutta lähteä suhteesta pois, toisen matkaan. Kun mieheni kuuli suhteestani hän itki ja itkullaan sulatti sydämeni. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun näin hänen itkevän. Olemme menettäneet yhden vauvan, hän kuoli yliaikaisena kohtuun. Eikä hän silloinkaan itkenyt minun nähteni. Mutta silloin hän itki, kun hän luuli menettäneensä minut. Ajattelin, että hänen täytyy oikeasti rakastaa minua. Tapahtumien jälkeen juttelimme paljon ja luulin sen olevan suhteemme käännekohta. Kaikki muuttuisi parempaan. Nyt viiden vuoden jälkeen voin todeta, että niin ei käynyt. Elämä junnaa yhä vain samoja uriaan.