On kolme lasta. On vastavalmistunut talo. On kaksi autoa pihassa. Mies käy töissä, nainen on kotona. On kulissit kunnossa.

Syvällä sisimmässään sitä kuitenkin miettii olenko onnellinen. Onko elämä vain vienyt eteenpäin ja itse mennyt virran mukana.

 

Kahden vuoden harkinta-aika tulee siitä, että uuden talon saa myydä "verovapaasti" kahden vuoden asumisen jälkeen. Ajattelin sen olevan hyvä rajapyykki. Ei tässä auta mitään hätiköityjä päätöksiä tehdä. Vaikka asiaa olenkin jo monen monta vuotta mielessäni käännellyt ja väännellyt. Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen, jos saisin jotain selvyyttä ajatuksiini. Kaikenlainen kommentointi on suotavaa ja toivottavaa.